Ikääntymisen häpeä
Se on täällä tänään! Ikääntynyt mummo katsoo peilistä joka aamu ja joskus irvistelee, toisinaan naureskeleekin. Aii, että ton näkönenkö sitä siis ollaan. Mutta viis siitä, jos on sellainen ihana aamu, että ei ahista, ei säre eikä v-hatuta! Ei edes hävetä!
Kasvoin - kuten muutkin ikäiseni - lapsena ja nuorena ympäristössä, jossa muodostui tiukka asenne, että vanheneminen on vika, ikääntyminen paha ja sairastelukin paheksuttavaa. Rampautuminen vasta kovaa kritiikkiä sai.
Muistiin tarttui paljon erilaisia aikuisten lausahduksia ja arvosteluja. Joku oli vanhan näköinen, joku oli kurttunen, vanhaantunut, kumara kompura ja nii eespäin. Vanhusten puhetta kuvailtiin horinaksi ja vitsailtiin puulusikoista ja hajuista. Hampaaton, kumara köpöttelijä ja muistamaton höpsö. Moittivia termejä lenteli hampaidentäydeltä. Joskus kuulin, miten joku ikääntymisen kynnyksellä oleva opettajakin vähätteli itseään ja esitteli itseään häpeillen ikänsä tai ulkonäkönsä vuoksi. Se jos mikä pani nuoren päähän lisää vahvaa asennetta, että ikääntyminen on paha juttu jota pitää peitellä keinolla millä hyvänsä. Nuorta päätäni vaivasi, miten tasokkaassaakin kaunokirjallisuudessa kerottiin vanhoista ja viisaista, jopa kunnioitusta herättävistä ihmisistä. Myöhemmin ihmettelin iha itekseni, miten kamalan vanhoja ihmisiä istuu johtopaikoilla ja ihan valtioiden hallinnoissa, kirkkojen johtajina ja käyvät vielä teattereissa ja joku opiskeleekin.
Eipäs olla tällä saralla ainakaan muututtu. Näyttää siltä, että nuorentavia toimenpiteitä, erilaisia kemikaaleja, muokkailua, ja iän peittelyä on jo ihan kunniallista harjoittaa. Kemikaaleja ja muita menetelmiä, botoxista silikoniin ja erilaisiin kirurgisiin toimiin käytetään miljardeja. Enpäs menisi noita juttuja arvostelemaan. Jos se on jollekin tärkeää ja saa siitä onnensa niin mitä se mulle kuuluu! Mikäs noita kauniita supermummoja ja pappoja on katsellessa, joita keikistelee kaikkien medioiden sivuilla.
Nyt kyl vähän naurattaa omakin lapsuuden ja nuoruunaikainen asennoitumiseni. Hävettää melkein. Se tosin rajoittui melko paljon itseäni vain hieman vanhempiin. Mikä häpeä olikaan jos joku itseäni kymmenisen vuotta vanhempi " äijä" katseli sillä silmällä, tai joku melkein 40-vuotias nainen seurusteli vielä sen ikäisenä jonkun miehen kanssa. Ihmetystä herätti myös jotkut uutiset, miten jo 50-vuotiaat lesket olivat menneet uuteen avioon. Hups! Niistä ajoista on onneksi jo yli 60 vuotta!
Suhtautumisen ilmapiirin uskoisin kuitenkin keventyneen. Käytöstapamme ovat kaiketi hieman muuttuneet, ja ollaan ainakin osin jouduttu luopumaan ah niin rakkaaasta kansallistavastamme nimitellä ihmisiä - ainakaan kovin isossa seurassa. Nyt kun poliittiset päättäjätkin joutuvat julkisesti selittelemään hurrittelujaan ja homottelujaan. Se ei koske kuitenkaan sotapropagandaa, ei ole koskaan koskenut. Jos sekin kiellettäisiin, miten ihmeessä nuo diktaattoriparat ja tuottoisa sorto -ja väkivaltateollisuus pärjäisivät?
