Laskelmointi on hyvää ajankulua

Kutsun tahallani omaa laskelmien laatimistani sanalla laskelmointi. Sitähän amatöörilaskija tekee. Käyttää häpeilemättä kynää ja paperia, ja mikä kauheinta vielä lyijykynää, pyyhekumia ja ruutupaperia. Vaikka aikoihin on jo kauan sitten eletty ja kaikki mahdolliset digivälineet koettu kymmenien vuosien aikana, päätin palata ihan mukavaan ja mutkattomaan, ehkä nostalgiahakuisesti(kin) ?

Yllätyin itsekin, miten paljon vaivattomampaa on seurailla kokonaistilanteita, kun kaiken löytää vetämällä yhden laatikon auki ja kas, siinähän ne on kaikki levällään. Ei tarvitse avata lukituksia, ei tökkiä pinkoodeja ja selailla, yhtä puhelimen kanssa, toista läppärin e.t.c.

Eri asia tietty, jos tekisin tätä, pitkää työpäivää ammatikseni. Silloin digitaalisuus on tehokas ja myös ainoa hyväksytty tapa. Minun tapani toimii siis vain kun ajankäytön täyttää mitäsattuutoiminnot ja nämä leskelmoinnit vain tarpeentullen ja kun on sillä tuulella.

Laskelmoinnin kohteina asuminen, ajoneuvot, ostokset ja ostopalvelut.

Asumisjärjestelyt on hyvä laskea, paitsi taloudellisesti, myös viihtyminen, olosuhteet, ikä ja tulevat muutokset. Minun mielestäni haitallista on, jos antaa mennä päivä kerrallaan, elämä samassa asennossa missä on tottunut vuosikymmeniä elämään. En tiedä, mutta kuvittelisin, että kun ihminen asuu samassa kolmikerroksisessa rivarissaan aikuisiästä vanhuuteen, viimeiset kymmenen vuottaan vain siinä kerroksessa jossa on pesuhuone, niin varmaankin oppisi viihtymään asunnossa, jota voisi käyttää tehokkaammin.

Hyvä minun on tietty julistaa, koska lienen luonteeltani sellainen, että vaihdan kaikkea sen mukaan miten olosuhteet muuttuvat ympärilläni. Seurauksena, että perheemme on asunut monessa eri asunnossa, riippuen työpaikkojen ja koulujen sijainnista, eläköitymisestä tai kun vihdoin koittaa se täydellinen vapaus. Minun kohdallani se tuli silloin kun olin ollut vuosia eläkkeellä ja samaan aikaan lastenlasten varahoitaja ja roudaaja. Ja sitten lapset olivatkin yhtäkkiä kasvaneet niin, että eivät enää tarvinneet hoitoa. Silloin minä pyrähdin lentoon ja toteutin vuosia suunnittelemani: Että kun olen vanha ja raihnas, niin muutan talvikausiksi etelään. Niin teinkin ja elelin mukavasti talvikaudet Välimeren rannoilla. Korona lopetti sen ilon, koska matkustelu lisäsi sairastumisen riskiä. Tämänkin muutoksen järjestelin sitten taas uudelleen.

Milloin on aika luopua omasta autosta ?

Ajoneuvot, niinkuin autoja nykyisin pitää kutsua, voi haluttaessa tarkastella myös laskelmien valossa. Ruutupaperia kului ja kyniä terottelin ahkerasti. Molemmat aivosoluni olivat väliin tiukilla. Ja kamala tunne, saanko hirveitä vierotusoireita jos otan järjen käteen ja heivaan auton pois ja alan käyttää omaa senioriskootteria ja talviaikoina taksia. Olihan se niin kivaa ajella omalla autolla kaikki ne 52 vuotta, jotka olin autoileva mimmi. Parin kuukauden jälkeen huomasin jo tottuneeni ajatukseen ja olen ratkaisuuni enemmän kuin tyytyväinen.

Laskelmat näyttivät ja vahvistusta sain ihan asiantuntijoiltakin. Saan ajaa taksilla samoissa paikoissa melkein kolme vuotta, että pääsen samoihin kustannuksiin, mitä oman auton käyttö ja omistaminen vei vuodessa.

Harva suostuu uskomaan tätä. Joku ihan suuttui, että uskon kaikkia taksimainoksia tai jotakin tilastoja. Laskelmat ovat ihan omiani. Ja päätökset myös. Toimii minun tapauksessani. En muille tyrkytäkään. Voisin suositella, jos joku pyytää He he, ei varmalla pyydä !

Ostoskäyttäytymiseni on omituista, mutta sekin on omani

Kuten viihdelaskijat ainakin, laskin moneen kertaan, miten suoritan ikääntyneenä päivittäistavaroiden ostokseni.

Autottomana vaihtoehtoja olivat, että ajan taksilla, palkkaan kaverin tai tilaan kotiin. Päädyin sitten tekemään ostokset verkossa, maksoin verkkomaksulla ennakkoon ja tilasin kotiinkuljetuksen. Talviaikana ostokset voi tehdä kaksi kertaa kuukaudessa. Syynä se, että asun maalla, jossa on kylmäkuisti, kylmäkellari sellaisille, jotka eivät saa jäätyä ja kaappitilaa saa aina lisää jos heittää kaikki vanhentuneet ryynit linnuille.

Kesäaikana vain kylmäkellari on käytössä, mutta pakastinarkku onkin silloin aikas tyhjillään, kun kaikki talveksi hamstratut on syöty ja odottamassa uutta satoa puutarhasta ja metiköistä.

Tämäkin toimii vain minun tapauksessani ja yhden ihmisen huushollissa. Lapsiperheissä ajankäyttökin on ihan toista, eikä kukaan ehdi tuhrata samoin kun me eläkemuorit.

Ostopalvelut, itse vai omilla koneilla ?

Tämä aihe tuottikin aika paljon ruttaantunutta ruutupaperia.

Tarvittaisiin varmaan muutama aivosolu lisää, että siitä selviää heittämällä. Sain kuitenkin hikisen ähellyksen jälkeen lopputuloksen, joka oli melkein sama, jota alunperin epäilin.

Ensimmäiseksi asiaksi nousi oma ikäni. Olen niin vanha, että en koskaan tiedä miten kauan pystyn koneita käyttämään. Nyt menee vielä vaikka pikkuvalmetti, mutta entäs jos sattuu jokin kaatuminen , vanhuuden vaivat yltyvät ym.

Oman ruohonleikkuri/lumiaura-yhistelmän hankinta näytti vaihtoehtona ensin ihan kivalta. Karu laskutoimitus näytti, että kannattaa vain jos elän täysikuntoisena yli 100-vuotiaaksi. Epä juuri kannata edes unta nähdä.

Mieleinen asuminen on hyvin monilla erilaisten kriteerien takana.

Tunnen monia, joille muutto kaupunkiin pieneen asuntoon on sopiva vaihtoehto kun maalla tai omakotitalossa ei enää pysty ilman apuvoimia asumaan.

Minulla omakotiasuminen on niin suuri viihtymiskysymys monien harrasteidenkin vuoksi, että venytän sitä opettelemalla ostopalvelujen käytön. Niistä teen myös vaihtoehtoislaskelmia. Tässä elämänvaiheessa pitkitän maanläheistä asumistani, kunnes fysiikka ilmoittaa muuta. Ja sitä muuta olen toisessa kirjoituksessani käsitellytkin . Vaihtoehtoja on monia, mutta sen kivan ja sopivan löytyminen on kovin yksilöllistä - luulisin.

Laskin mm sen, mitä maksaa pelkkä prosessi, muuttaa isosta omakotitalosta 3 kertaa pienempään asuntoon ja hävittää / jakaa jollakin tavalla kaikki ne turhat jota nurkissa vielä lojuu.

Kiinteistöjen myynti on kallis samba ja voi kestää vuosia. Mielettömän rassaava kokonaisuus, josta harvoin selviää ilman kamalia sotkuja. Siispä sitä kuuluisaa "kuolinsiivousta" tekemään. Toisinsanoen ottaa tavaksi, että viikoittain talosta lähtee jonnekin, kierrätykseen, roskalavalle tai nettikirppikselle jotakin. Kovin paljon saa poistettua turhakkeita myös polttotynnyriin. Kamalan hidasta, mutta olo kevenee jokaisen kipeänkin poiston jälkeen.

Niiden harmien, vaivojen ja taloudellisten takapakkien välttäminen jättää hyvin paljon varaa ostaa kotiin palveluja yksityiseltä, tunnetulta tekijältä. Kunnallinen palvelu on minulla jäänyt kokematta, mutta olen katsellut sivusta kun ( mm vanhempieni ) kotiin tulee avustaja, jonka tehtävät on niin tarkkaan määritelty, että päivän aikana voi käydä 6 eri henkilöä tuottamassa eri palveluja. Kun yksityinen oma Annuni vie sekä roskat, hakee postin, kantaa uunipuut, haravoi pihan ja siivoaa kaikki paikat eikä valikoi tehtäviään. Koulutuksen saaneena hallitsee myös pientä muuta avustusta jos tarvitsee. Voihan joskus olla että en pystyisi itse vaihtamaan laastaria varpaaseen tai pukemaan tukisukkaa. Nyt en vielä tarvitse, mutta Annuni kanssa asiasta ei tarvitse edes kiistellä.

Jatkan siis omakotiasumista ja ostelen palveluja pienyrittäjältäni. En riko lakia teettämällä "mustana" enkä jännitä, kuka tulee ovestani milloinkin ja luettelee sallittuja tehtäviään.

Näin ajattelin siis anno dom. 13.2. 24, - Ne ajatukset saavat muuttua ja vaikka kehittyä tai taantua. Ja tähänkin sopii se peri-ikaalilainen viisaus: Mitäsevväliäo!