Miksi pitää olla helppoa ?

Olin tasan 50-vuotias, työelämäni kovimmassa vedossa ja vähitellen sopeutunut 3 vuotta aikaisemmin tapahtuneeseen aviomiehen menetykseen. Olin siis yleisessä kielenkäytössä leski, eikä juuri muuta.

Leskien elämää on tapana seurailla, - ettei se perkule vaan ala katsella uutta miestä ja mitä se tekee niillä mieheltään perimillä rahoilla. Kas kun yleinen käsitys on, että leski ei ole eläissään itse mitään tienannut, vaan joka rihma yllänsä on miehen varoilla hankittua. Ei auta selitykset, että koko aikuisikä on ainakin hemmetinmoista veroa maksettu, niin kait sitä jotakin palkkaakin on saatu. Turha väitellä. Ei mene perille.

Helppoa elämää neuvotaan joka muutosvaiheeseen

Useimmin kuin muutaman kerran törmäsin tiukkaan sävyyn tupattuun neuvoon, miten lesken ei kannata asua omassa talossa vaan muuttaa Helsinkiin yksiöön, koska onhan se paljon helpompaa.

Yksi vanhempi setä neuvoi, että kannattaa lopettaa ansiotyöt, sillä onhan mies aina suurituloisempi ja häneltä jäävä leskeneläke on suurempi kuin oma palkkasi. Neuvontaa seurasi tarkkaan tehty suunnitelma: Myyn talon, muutan pienasuntoon ja luovun töstäni ja... Kysyin varovasti, mitä mä sitten alan niinku tehdä. Mies ihan suuttui, miten en ymmärrä, että sitten voin käyä kävelyillä kaupungin puistoissa, teattereissa ja harrastaa ja sinähän maalaat!

Pahanilkisenä ihmisenä jatkoin elämääni työelämässä, otin ison lainan ja saneerasin keskeneräiseksi jääneen ainoan omaisuutemme omakotitalon ja toki suunnittelin myydäkin, koska talo oli liian iso yksinasuvalle kun lapsetkin jo lentäneet pesästä.

Varjelkoon kun sitten yli kuuskymppisenä jäin täysinpalvelleena eläkkeelle. Sama neuvojien armeija ryhtyi jälleen ajattelemaan puolestani. Motiivina lähinnä se, että kuljen pilvissä enkä pysty pitämään "jalat maassa", kuten neuvojilla itsellään on.

Syyllistyin naislesken toiseksi kamalimpaan. - Se uudelleennaiminen oli se ykköspahe, josta kieltäydyin. Eipä silti, kosijoitakaan ei kyl näkynyt.

Myin yhden talon, rakennutin vain itselleni sopivan asuinrakennuksen, jossa ei ollut tilaa muille kuin vain minulle itselleni. Oli iso atelje, työhuone ja ne muut käyttötilat asialliset, mutta sivuseikka.

Harrastelin ihan julkisuudelta salassa myös muita siirtymisiä, aina sen mukaan, miten oma elämäni tuntui olevan mukavaa - ei siis helppoa vaan pikemminkin mielettömän toimeliasta. Vietin jopa paheksuttavasti 7 talviaikaa Turkissa autuaan tietämättömänä tästä ihanasta neljästä vuodenajasta. Se on ollut minun tapani nauttia elämästä. Helppous ei ole vielä avautunut. Mitä iloa siitä on ? Kuka saisi minut ymmärtämään, mitä iloa on elämisestä ilman mitään kunnon tekemistä? Tapahtumia, muutoksia, ratkaisuja kokeiluja. Se on minun mielestäni niin sanottua kivaa.

Olen toki nähnyt, miten siihen helppouteen siirtyneet ikääntyneet kokevat sen vaivattomuuden. Joskus vaikutti siltä, että pelkkä television puikottaminen ja pervekkeella istuminen ilman mitään varsinaista "tekemistä" saattaa johtaa myös tuhjyydentunteeseen. Enpä voi tietää, kun en tunne asiaa. Se sopii varmasti sellaiselle, joka on valinnan tehnyt.

Vielä 83-vuotiaana jatkan neuvoista huolimatta

elämää omalla tavallani

En olisi itse nuorempana uskonut, että vielä tässä iässä möyryän kesäajat omassa puutarhassa, hitaasti mutta varmasti. Näyttää varmaan sivustakatsojasta kamalalta, mutta ah sitä auvoa, kun on oikein väsynyt ja onnellinen kun mutustelee iltapalaksi oman maan salaatteja, juureksia ja mansikkamaitoa. Ei ole ainakaan ikääntyneelle tuttuja unihäiriöitä. Vain kissa ja vessa saattaa joskus aiheuttaa lyhyen katkon.

Parhaillaan suunnittelen seuraavan kesän viljeyksiä. Harrastan aika monenlaista, käsitöistä maalailuun, pilapiirrosten venkoiluun, ja konehuoneessa vilkuu koko arsenaali digitaalista työvälinettä päivittäisessä käytössä. Se neuvottu kaupunkiyksiö tulee tuskin koskaan olemaan mun juttu.

Eteisessä on multaiset saappaat, ja toiveeni, että saisin joskus lähteä siniset haisaappaat jalassa ja rautakanki kädessä. Nyt kumminkin kylvän Keijunmekot lavaan ja näen mielessäni niiden huojuvan tulevana kesänä uuden terassini seinustalla.

13.3.2024