Tyttömäisiä autojuttuja

_________________________________________________

Raivoisaa palautetta

Tämä juttuni aiheutti  sellaisen raivon, että  sain pari kirjettä:  Toisessa uhkailtiin: Janne kirjoitti    " Turha pakoilla, me löydämme  sinut"!  Ja  toisessa  rouva Päivi kirjoitti: " Olet pahempi valehtelija kuin mustalainen konsanaan !"  

Raivo johtui  lauseesta jossa mainitsin  että kolarisumppu  voi olla kiva mutta  en ole päässyt kokeilemaan. (  Yritin  siis kertoa,  että  en ole koskaan kolaroinut) 

Olinhan jossakin  sähköpostissa maininnut olleeni kolarissa. Totta! Istuin takapenkillä kun auto  rysähti   siltapalkkiin.  Harvemmin kait takapenkiltä  ajetaan?  Vamma  ei ollut  suuri,  selkä  vain  sai  tärskyn, ja  istuminen vaikeaa. Kävely onnistui pari  viikkoa kepeillä.  Siksi  en lähtenyt  ajamaan  600  kilometriä  vain allekirjoittamaan kauppakirjaaa, jonka teksti oli  ammattivoimin ja yhteistyössä osapuolten kanssa tarkastettu.  Nykytekniikalla  voidaan  tehdä  sähköinen  allekirjoitus tai  valtakirja.  

Tätä  kyseiset Päivi ja Janne eivät  tietäneet.  Nuo nimitykset ja uhkailut kyllä    säikäytti.  Myönnän,  että pelkään,  vieläkin. Poliisin  konsultoinnin  mukaan   uhkaukset on  hyvä ilmoittaa.  

_________________________________________________

Joskus hamassa 1970 luvulla minustakin tuli naisautoilija. Se oli silloin harvinaisempaa kuin nykypäivinä, ja aiheutti tietty määrätynlaista kannunvalantaa. Miesväen taholta joitakin leikillisiä venkoiluja, mutta se oli leikkipuhetta, joka ei hetkauttanut sinne eikä tänne. Vanhempien naisten mieleen asia olikin vähän monimutkaisempi. Arveltiin jopa, että siihen se rouvan palkka sitte hupeneekin, että kohta saa luopua piiastaan ja kenties mistä. Särähti vähän siltä, että ähäkuti ku et kysynyt minulta ensin neuvoa. Ajan myötä naisten autoiluun totuttiin nopeasti, ja kaikki myytit alkoivat pestä häntäänsä.

Talvikeli ja talvirenkaat puhuttavat joka syksy.

Ensilumen tullessa suuri osa autolla liikkuvista havahtuu soittelemaan tilatakseen renkaidenvaihdon. Korjaamoissa on pahimmat ruuhkaviikot. Vaihtoahan ei voi varata syyskuussa, ei lokakuussa, vaan juuri kun on saanut työnnettyä autonsa pihastaan ajotielle. Kolarisumppu saattaa olla kiva. Onneksi en ole päässyt kokeilemaan.

Talvirenkaissa ollaan jo ainakin pääkaupunkiseudulla siirrytty kitkarenkaiden käyttöön. Pienen kyselyn mukaan ammattilaiset eivät ole nastarenkaita käyttäneet enää vuosikymmeniin. Nyt väläytellään jo nastarenkaiden kieltoa. Syyn tietää tai arvaa aika helposti. Nehän ovat mainioita ajoväylien jyrsijöitä.

Minun mielipiteeni taisi näkyä jo ensiriveillä. Olen siis ollut uskollinen kitkarenkaiden käyttäjä yli 20 vuotta ja aina tähän saakka, jolloin päätin luopua kokonaan oman auton käytöstä.

52 vuotta autoilua ja oma ikä ovat riittävä syy. Auton myyminen pelkillä kitkarenkailla olikin erilaista kuin "kaksilla renkailla ".

Miksi siis alunperin siirryin käyttämään kitkarenkaita, johtuu siitä, että työelämässä jouduin pääkaupungin kujilla usein liikkumaan nopeasti, ja se onnistui vain taksilla, koska omalla autolla parkkipaikan löytyminen olisi merkinnyt harmillisia myöhästymisiä. Käytin ajohetket usein jutteluun kuljettajan kanssa ja kyselin kaikkia mahdollisia autoneuvoja alan ammattilaiselta. Silloin sain ihan selkeää kokemustietoa, johon mainostajat tai kaikkitietävät eivät päässeen sekaamaan.

Heiltä sain myös vihjeen jäärataharjoittelusta.   Ne kokemukseni antoivat ihan eri tuntuman liukkaille keleillä ajoon kuin mitä sai kiharaisilla Porkkalantien kirkasjääväylillä. Halusin kokeilla läheisen järven ralliklubin radalla. Hitsi ku oli kivaa! ,Muutaman päivän jännittävien kaasuttelukokeilujen jälkeen tein päätökseni. Sen jälkeen en ole nastoilla ajellut kuin joskus ajellessani pohjoisen reissuillani Rentin autoilla. Olen siis kitkauskoinen - jonkun mielestä hölmö, mutta eipä nuo mielipiteet  enää puolikuurolle edes kuulu.   Luonto ja ammattilaiset kiittelevät päätöstäni.

Kevennykset:   Eräs ikänsä ammatikseen rekkaa ajanut kaveri kertoi, että hänen 8-vuotias poikansa oli hyvin selvillä , mitä aikuiset keskustelivat. Autoasiat kiinnostivat nuortamiestä tietysti. Poika oli kuunnellut kun vaimo kertoi, että hän ei halua ajaa kitkarenkailla vaan vaatii autonsa alle nastarenkaat. Tähän poika oli tokaissut: No ämmillehän riittää, että ees rapisee !

Perhekeskustelu kuulemma jatkui, oletettavasti  selkokielellä!

Ikalinen 9.11.-23